"Jos niin käy,
että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä,
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.

Sinä tulet surulliseksi-minä ymmärrän,
mutta älä anna surusi estää sinua.
Sillä tänä päivänä,
enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.

Tulevaa ei kannata surra,
et haluaisi minun kärsivän.
Kun aika koittaa,
anna minun mennä.

Vie minut sinne missä he auttavat minua,
mutta pysy luonani loppuun.
Pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.

Tiedän että aikanaan sinäkin huomaat,
se on ystävyyttä jota minulle osoitat.
Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.

Älä sure että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä – me kaksi näinä vuosina,
älä anna turhaan sydämesi itkeä."

Armo

Minut ympäröin tyhjyydellä

jotta voisin nähdä

Jotta oppisin itse mitä tunnen

Ja tietäisin sen.

Nyt on mentävä yksin

Kulkee pitää ilman varjoo

Osan jäätävä taakse

jotta toinen voi loppuun löytää.

Tätä hetkeä kartoin

Tätä väistin

Tätä niin pelkäsin

Sen on tultava loppuun

Nyt on aika.

Viimeiseen tiimaan

Tähän päättyy paljon hyvää

Paljon kaunista

Jonka raajat kuolleet on

Tän täytyy mennä näin

Vaikka tahtoisin kieltää

Koittaa säilyttää

Mutta tiedän et on turhaa

Armoo viivyttää.

Pahat enteet hiljaisuuden

kaiken täyttää

Niin tuskaisen läsnä

joka hetki vaikka pään pois kääntää.

Vaikka sulkisi silmät

kuva säilyy eikä mee minnekään

Muttei silti tule luo

vaan tuijottaa tuijottamistaan.

Tämä tie meidät kaataa

Ei voi jatkaa

Ei voi olla näin

Sen on tultava loppuun

Nyt on aika.

Viimeiseen tiimaan

Tähän päättyy paljon hyvää

Paljon kaunista

Jonka raajat kuolleet on

Tän täytyy mennä näin

Vaikka tahtoisin kieltää

koittaa säilyttää

Mutta tiedän et on turhaa

Armoo viivyttää.

-Apulanta-